jjau!

tänää oli aikamoinen ulkoilupäivä taas. hiihdettii sinne ampumaradalle, ei päästy aikamääreisiin ja jouduttiin siitä hyvästä juoksemaa ympäri ampumarata-aluetta. lonkka paukkuu ja huomenna ois 25km hiihtomarssi. taitaa jäädä väliin.. päivän iloinen uutinen on kuitenkin se, että onnistuin VIIMEIN ampumaan ampumataitotestissä kiitettävän suorituksen JA ansaitsin sillä yhden kuntoisuuslomapäivän:) jee! iltasella vedettii viel poikaparoille poteroralllia jossain metsäs. hiihdeltii kuutamos takasi kassulle, tuntu jotenki nii mahtavalta. ulkoilu on parasta.

harvinaisen huono päivä

viikonloppu oli hyvä. vietettii neljä päivää vuosangan ampuma-alueella leirielämän merkeissä. pakkaset paukku parhaillaan -42 astetta ja me johdettiin kokelasporukalla taisteluammuntoja aamusta iltaan. oli tosi kivaa ja loppuleiristä mortit oppivat pitämään teltan lämpimänä yöllä ;) ja eihän sitä iha joka jantteri pääse johtamaan kovapanos ammuntoja ikätovereilleen. eikä muillekaan.

tänään sitten vietettiin kassupäivää, mikään ei menny putkeen. aamulla herätys oli jäätävä, vaikka pojille on opetettu johtajien herättäminen: "rouvat johtajat, on aika nousta palvelemaan rakasta isänmaata. ulkona on x astetta pakkasta ja sää on xx. päivän tarkka on 136. voinko laittaa valot päälle?". mutta ei. morttipoika tulee, avaa oen ja huutaa "HERÄTYS!" nousin ja ylös ja sanoin että mitenkä oli. "niin että herätys! voinko laittaa valot?" ja sitte se räväyttää ne kirkkaat loisteputket päälle, vaikka meil on yövalokin, ja jättää vielä oven auki. jes. sitten viel koko päivän kaikki kokelaat kettuili toisilleen, yrittivät luikahdella kaikista hommista ja mikään ei toiminut koko päivänä. oma pää on ollu sairaan kipee ja huomenna puolet johtajista lähtee aamuvastaanotolle kun niitä ei kiinnosta hiihtää ampumaradalle sitä viittä kilometriä. huooooh.

ehkäpä itse ryhdistäydyn ja koitan olla hyvä esimerkki.

ai niin. päivän päätteeksi kuulin, että yksi aukkikaveri on just sokeutunu. voiko pahemmin viikko jatkua?

no niiin! elikäs tässäpä näette myssyn (joka on tehty yksivuotiaalle..) ja villasukan alun :) myssy joutuu ensi lomilla huovuukseen, haluan nähdä voinko korjata tämän XL-koon vähän sopivammaksi. villasukan alusta olen kohtuullisen onnellinen; kauhea puhelin rumba äitille, joka joutui selittämään minulle kantapään ja terän tekemisen alusta asti, jotta saisin edes jotain aikaan. ihan hyvälle mallillehan tuon sain, pitää yritellä huomen illalla saada valmiiksi! huominen päivä kuluu ampumaradalla, hiihdellään sinne noiden viestimiesten kanssa. viikonlopuksi suunnataan vuosankaan ampumaleirille, khuul. saan johtaa puolustusammunnat.. :) jännityksellä ja innolla viikonloppua odotellessa. pakkastakin luvattu vaivaiset -29 astetta..

kahden viikon rupeama

Tänään piti sitten taas kerran jättää kultainen kotitalo. Viikonloppu meni jälleen liian nopeasti, en ehtinyt katsoa elokuvia, viettää tarpeeksi aikaa perheen kanssa ja ulkoilla koiralauman mukana. TYLSÄÄ! Ja seuraavan kerran pääsen tärkeiden siviiliasioideni äärelle vasta kahden viikon kuluttua. Huokaus. MUTTA. Onneksi äiti sai neulomiskipinän iskostettua päähäni pitkän tauon jälkeen (kiitos äiti!!) ja niimpä minulla on tekemistä täällä kasarmillakin luppoaikana; aloin neulomaan pikkuista myssyä yhden pikkutytön synttärilahjaksi. Suurissa suunnitelmissani on ehtiä tehdä mukaan vielä pikkuiset sukat, joissa on "balettitossut" (tytön äiti on ohjannut minua muksuna satubaletissa ja valmistunut myöhemmin tanssinopettajaksi) sekä yrittää vääntää vielä kaulaliinakin. Lankakasat purin jo tähän punkan päälle, aion ehtiä vielä ennen hiljaisuutta saada tuon villamyssyn kokoamista vaille valmiiksi. Puhelin käy varmasti kuumana loppuviikosta kun ongelmat sukkien neulomisessa alkavat. Nolo myöntää, että oon tehnyt vaan yhdet sukat eläissäni..
ps. Uus kannettava joten menee varmaa viel hetki ennenkuin opin etsimään kuvat tältä koneelta......

melkein vuoden kuluttua..

.. on tapahtunut paljon. wannaberoosa on saanut päähänsä ylioppilaslakin viidellä hyväksytyllä arvosanalla ja mennyt armeijaan 13.7 kainuun prikaatiin. tällä hetkellä palvelusta on takana melkein seitsemän kuukautta, eikä kotiutumisesta ole vielä kuin pieni tuulahdus puolivuosi suunnitelman lopussa. eli wannaberoosa on saavuttanut jotain, mistä oli vain voinut unelmoida; upseerikokeelaan natsat kiiltelevät m05-talvitakin etumuksessa.

mulla menee siis hyvin! suuri huolen aihe on ollut toi jalka, jossa todettiin rasitusmurtuma lonkan seudulla suunnillee tammikuun puolivälissä. se alkaa kuitenkin olla jo parempi, ja eiköhän palvelus saada suoritettua :) tänää oli rakkailla lapsilla vala, marssin siellä joukkueen varajohtajan paikalla :) ! nyt mulla on lomien jälkee lauma omia viestimiehiä.

opiskelupaikkaa pitäis alkaa taas suunnitella, enhän mä viime keväänä saanut vietyä itseäni yksiinkää pääsykokeisiin ku san kuulla että pääsen armeijaan. hienoa minä. ostettii muute äitin kaa mulle läppäri, joten nyt koitan armeijassaki saada päiviteltyä tätä blogia ja laittaa teille vähän kuvia elämästä (: