Nothing special today

Tämä maanantai oli päivä muiden joukossa. Heräilyy, harkkaa, ruuanlaittoo, oleiluu, ei mitään spesiaalia. Kattanin ehdotuksesta ajattelin kirjoittaa hiukan tämän illan fiiliksiä tänne blogin puolelle.

Oon ollut täällä nyt vähän yli viikon, ja tuntuu, että oon oppinu paljon, mutten samalla mitään. No siis, on helpottavaa huomata, että pystyn hoitelemaan asiani ilman jäätävä jännitystä ja itkukohtauksen pelkoa (enkuksi siis). Mielestäni ymmärrän ihmisiä huomattavasti paremmin kuin osasin edes olettaakaan. Ja sitten oon tajunnut, että hei, kyllähän mä nyt kolme kuukautta (toivottavasti..) selviin kaukana kotoa, osaanhan mä sentään kokata ja hoitaa jokapäiväiset asiani enkun kielellä. Sitten toisaalta taas. Miks mun sanavarasto tuntuu aina vaan suppeemmalta? Mitähän toikin asiakas nyt oikein sano? Miksi ne aikamuodot ei IKINÄ mee kohilleen, kun alkaa jotai selittämään? Ja kieli on koko ajan ihan solmussa, kaikki muut puhuu ihan sairaan hyvin. Niin, ja miksi sitten en puhu VIELÄKIN enemmän sitä enkkua että oppisin? No empä tiiä. Kai sitä alkaa täällä vieraassa kielessä ja kulttuurissa vaatia itseltään aina vaan enemmän ja enemmän, ite ei varmaan huomaa, vaikka kehittyisikin johonkin suuntaan. Koko ajan pitäs olla menossa ja tekemässä, tutustuu uusiin ihmisiin ja höyrytä sinne tänne. Ja siinä sivussa hoitaa vielä harjottelu, kouluhommat ja nähä koko Irlanti. Nice job.

Mitähän vielä? Ehkä pitäs nyt alussa antaa itelleen vaan aikaa olla ja höntsii, tutustuu tähän maahan arjen kautta. MUTTA kun se kolme kuukautta on kuitenki niin hemmetin lyhyt aika, vaikka lähtiessä ajattelin, että haha, kuukauden päästä oon saletisti jo tulossa kotiin! Ajattelin rankata itelleni matkapäiväkirjaan listan asioita, joita haluan tehä, nähä ja kokea täällä. Siitä on sitten helppo katella ja valikoida, mitä sitä tekis luppoajallaan, right? Näihin oman huoneen ikkunasta otettuihin kuviin ja illan fiilisten purkamiseen onki hyvä lopetella. See ya, guys, ehkä mä huomenna jo osaan sitä enkkua paremmin.