Third day, movie day

Oon nukkunu täällä uskomattoman hyvin ja heränny myös mukavasti ajoissa tähänkin päivään =) Aamulla kävin suihkussa ja nautiskelin yksinäni aamupalaa brittiohjelmien parissa. Sain väänneltyy myös kouluhommia Suomeen päin, jihuu! H kävi aamulenkillä tsekkaamassa oman huomisen harkkapaikkansa, mun hospital katotiin jo edellisenä päivänä, joskaan en oo vieläkää ihan satavarma, onko se SE paikka missä huomenna pitäs olla. Ylitin itseni H:n mentyä lenkille, menin keittiöön juttelemaa Georgian kanssa ja ette usko miten vaikee on koittaa saada suustaan ulos se mitä ajattelee. Luulin, etten ymmärtäs yhtään enkkua, mutta se onkin sitten niin ettei ulosanti ole mitenkään järjellistä ja alkaa hävettää ku tajuaa mitä aina mokailee puhuessaan. Ja Georgia vielä opiskelee englannin kieltä, että hänellä ei kyllä puhevaikeuksia ole pätkääkään! :D Anyway, tänään pähkäiltiin H:n kanssa myös check in -listaa, joka saatiin tulopäivänä respasta. Siinä lukee kaiken maailman kalusto, mitä tästä solusta pitäisi löytyä. Noin puolet astioista on kateissa, eikä meillä kellään ole hajuakaan mikä on fish slice (any ideas?). Päätettiin tsekata se lista vielä kerran porukalla läpi huomenna ennenku palautetaan takaisin respaan.

(En tajuu miten onnistun näyttämään kuvissa aina näin räjähtäneeltä!) Neljän aikaan lähettiin Georgian ehdotuksesta katsoon UCC:n (jos en oo vielä kertonut niin University College Corkin) kampukselle kattoon vaihtarituutoreiden järjestämään tapahtumaan irkkuleffaa. Leffan nimi oli Waking Ned Devine, ja olin niiiiiiin ilonen ku tajusin sen koko leffan ajan mitä tapahtuu ja suurin osa puheestaki upposi päähän. Kaiken lisäks se leffa oli oikein viihdyttävä, että voin suositella kaikille enkun treenaamiseksi tai muuksi ajan vietteeksi.

UCC tarjos myös leffaevääks haribon karkkeja, kuva hämää ja pussin sisällä oli huimat kahdeksan karkkia! Ne oli tietty syöty ennenku leffa ehti edes alkaa. Kotiin tultiin kuuden jälkeen, väännettiin pikasesti wokkia karmivan nälän tyydyttämiseksi ja höpöteltiin niitä näitä H:n ja Georgian kanssa. Vielä on pakko sanoo se miten kauheen raskasta ja vaikeeta tuo enkun puhuminen on! Päässä tiedän mitä aion ja miten pitää sanoa mutta se ei vaan tule järkevässä muodossa ulos. Hermoja raastavaa. Tämä päivä alkaa olla pulkassa, tuli vielä mieleen, että äitin ehdottama kuva päivässä taitaa olla mulle sopiva tavoite! Kertyyhän sillälaillakin kolmessa kuukaudessa useampia otoksia, vai mitä?